8.1.2013

Lepopäivä

Vaikka eletään vasta tiistaita, olen aivan rättipoikkaväsynyt. Töissä on ollut kuitenkin nyt kevyempää ja lasten kanssa on helpompi touhuta, kun saatiin eräälle lapselle kannustin. :)
Se miksi olen taas väsynyt, johtuu siitä, että nukuin su-ma yönä ehkä 5h. Muistan katsoneeni kelloa viimeisen kerran 1.45 (en tuolloin vielä nukahtanut, vaan jatkoin pyörimistä sängyssä), herätys oli sitten soimassa 6.45. Eli ei mitkään hirmuset unet, viime yönä nukuin sitten ainakin 1-2h pitemmät unet.
Kaksivuorotyönkään puolesta, ei kovin hyvin saa aamu-uninen minkäänlaista rytmiä kasaan, kun uni tulee yleensä vasta 23 aikaan.

Tänään tuli "pitkästä" aikaa tehtyä ylitöitä 30min. Eli sitä oli vasta 17 jälkeen kotona, kun auto piti putsata lumesta, ajaa kotiin, laittaa piuhaan ja suojata auton tuulilasi - tuolla on tullut lunta hirveellä pyrytyksellä koko päivän. Ei kelikään houkuttele ulos - toisin kuin eilen. Tarkoitus oli eka mennä salille, mutta koti on siinä mallilla, että täällä pitäisi tehdä kotitöitä ja pestä pyykkiä. Ei vaan yksinkertasesti inspaa! Mistä te saatte motivaation siivoomiseen? Eriasia tietty, jos on lapsia tai seurustelee ja mies/nainen käy kylässä, niin haluaa pitää yllä viihtyvyyttä. Mutta, tässä mun luona harvemmin ketään käy.

Ja tietysti päivän huipennukseksi menkat alkoi - ala vatsa on jomottanut koko päivän, ei niin, että olisi särkylääkettä tarvinnut ottaa.
Niin ja tietysti tää jatkuva pupeltamisen halu, tekis mieli koko ajan syödä jotain leipää ja juustoa yms. Mutta ei tee mieli karkkia, suklaata, sipsiä tms. Purkalla olen pyrkiny vähentää turhaa syömistä, mutta liiasta purkan jauhamisesta tulee ilmavaivoja. :D

Elän aika paljon töistä tulevalla rutiinilla, mutta itselläni ei kotona ole minkäänlaisia ruutineja. Jos tarvitsee hoitaa kaupassa käynti ja/tai salilla käyminen, teen ne suoraan töistä, helposti jämähdän tähän sohvalle. Sen verran on ruutiineihin tullut viikonloppuun, että sunnuntai on siivouspäivä - mutta viime sunnuntai meni vanhemmilla yms. Niin ei vaan sitten 19 jälkeen jaksanut alkaa imuroimaan, tiskaamaan tai vaihtamaan lakanoita.

Monesti olen miettinyt, että olisi kiva, että asuisi jonkun kanssa, jolla on tarkat periaatteet syömiseen ja liikkumiseen (ei nyt mikään hirvee terveysintoilija) tai sellainen, joka haluaa muutosta elämään yms. niin olisi joku tukipilarina, joku joka kannustaa. Olen huomannut, että monesti yksin ollessa menee siihen, että syö, syö, syö ja syö. Mutta sitten jos on seuraa, niin se syöminen unohtuu/ vähentyy reippaasti.

Iloinen olen siitä, että enää en tarvitse kaveria siihen, että voisi käydä uimassa, salilla, lenkillä tai vaikka pyöräilemässä. Musiikki on oivallista seuraa ulkoilulajeissa. :)

~ glien

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti