Olen 21v. nuorinainen Uudeltamaalta, asun yksin pienessä kaksiossa kotikaupunkini keskustassa. Töissä käyn viereisellä paikkakunnalla päiväkodissa.
Tällä hetkellä elän itsekseni ja nautin kavereideni seurasta, sekä harrastuksistani - joihin kuuluu mm. lenkkeily ja sali.
Nuoren naisen elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista - opettelua elämään yksin, hakeutumaan muiden seuraan - ei kukaan ovelta tule hakemaan. Ylipäänsä vastuu kaikesta.
Miksi perustin blogin?
Jotta saisin purkaa ajatuksia jonnekkin, ei vain pelkästään minnekkään päiväkirjaan, vaan ihan teille muille luettavaksi, jos saisi jotain järkeviä/kannustavia/ fiksuja kommentteja - jolla ratkasta esim. jonkin ongelma. Ja ihan vain muuten vain kirjottaa jotain jonnin joutavaa. :)
Sekä kamppailen oman itsetuntoni ja painon kanssa - joten siitäkin varmasti tulette kuulemaan. Jos täältä löytyisi samassa tilanteessa olevia, voisimme kannustaa yhdessä toinen toisiamme.
En uutena vuotena tehnyt mitään lupauksia, mutta Facebookin kautta löytyin Heia Heia -sovellus, johon rekisteröidyin ja olen kirjannut treenejäni ylös. Viime vuoden heinäkuusta asti. Eli heinä-joulukuun aikana liikuttuja tunteja kertyi 89h. Tänä vuonna olisi tarkoitus rikkoa tuo ja kovaa! :)
Vuoden ensimmäisenä viikkona (1.1-6.1) liikuttuja tunteja tuli melkein 3h. Tällä viikolla tavoite olisi päästä ainakin siihen 4h, ja sitten kun se ylittyy, niin tietysti jatkan, enkä lopeta siihen 4h. :)
Palataan kuitenkin nyt tähän päivään, mitä tänään on tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaan.
Aamulla kelasin, että mitähän taas äidin mielessä liikkuu. Kävin vanhempieni luona syömässä (4km päässä), huomasin heidän tiskipöydällään monta pientä kukkaruukkua, joissa oli kuolleita kasveja. Tuumasin tietysti asian ääneen, jolloin äiti kertoi niiden oleva siskoni muratteja. Äidin kuuluisa lause muratteja kohtaan menee jotenkin näin: "muratti elää, mies lähtee - muratti kuolee, mies jää".
Äiti titetysti ilmoitti, että eihän muratit elä, kun siskon poikaystävä on vieläkin kuvioissa pysynyt. Kysyi sitten mun omasta muratista - kerroin sen kuolleen, koska unohdin kastella sitä X ajalta. X siksi, että en muista kuinka kauan sitä olin kastelematta. :D Sitten äiti katsoi tietyllä katsellaan ja oletti vissiin, että mulla on mies.
HUOH, jotenkin naurettavaa, miks ei pystyis pitää murattia elossa, vaikka onkin mies? Enon vaimolla muratti kukoistaa, eivätkä he mihinkään eroamassa ole. Hölmöä ajatuksen juoksua - en aina ymmärrä äitiä. Toivon mukaan edes tarvitsekkaan.
Tähän loppuun vielä, että pian kaveri pääsee töistä ja sitten lähdemme yhdessä vähän kävelemään/ lenkkeilemään. :)
~ glien
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti