13.9.2013

Perjantai 13.

Niinkin kuuluisa päivä kuin perjantai 13:sta, eli epäonnen päivä. Joillekkin se on ihan tavallinen päivä muiden joukossa, joillekkin se voi olla päinvastaisesti onnenpäivä. Minulle se on yleensä epäonnen päivä. Tätä päivää on tietty vielä jäljellä, joten en vielä hypi ilosta, että "jes, selvisin hengissä!". Ehei, ei vielä.

Tänään nyt oikeastaan mitään sen "suurempia" tapahtunut, muuta kuin hetkellisen pomon ja tiimin lto:n kanssa pieni keskustelu. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta mua rupee aina ahdistamaan tuollaset, varsinki tämmöset yllättävät keskustelut. Samaan luokkaan kuuluu riitatilanteet. Menen siis ihan lukkoon, tai jos en mee lukkoon, ni mun niskaan ja yläselkään ilmestyy kiristävä tunne ja tekis mieli juosta tai kävellä karkuun. Pillahtaa myös itkuun. Kyseessähän oli vain keskustelu, jossa "pomo" halus kuulla miten oon pärjänny omasta mielestä ja onko jotain mitä kaipaan ja mitä oon huomannu. Sekä sain positiivisen palautteen tai kaks (jes!) ja paljon kohtia joissa olisi parantamisen varaa. Siis meillä jokaisella on työssämme kohtia, joissa voi kehittyä ja kehittää itseään. Muutenkin joissain asioissa on aukkoja ylipäänsä, niin tulee olo, et voiko sitä mennä sanoa lapsille, et kerätää lelut, käydää vessas ja mennää ulos - kun 2min päästä voikin käydä ilmi, et mennäänki tyylii 30min päästä vasta ulos. Sellanen "ehkä" "jospa" tyylinen ei oo se mitä itse käytän päiväkoti arjessa.

Ajatuksena olisikin siis tehdä itselle muistiinpanoja, tutustua lähemmäs 6v. kehitykseen yms. Ja tietty kirjaa sitä kautta ylös, miten toimia tämän ikästen kanssa. Vaikka tässä 2vkoa enää on jäljellä, niin loppupeleissä se on saakelin pitkä aika. Sillä nyt tiedän, että mun toimintaa ja tekemisiä seurataan, varsinkin tietystä kulmasta, mikä on tosi painostaa ja ahdistavaa. Sitten pitäisi miettiä vielä tiimin ja "tiimin" kanssa, mikä on se meidän juttu, miten muu tiimi antaa sen palautteen mulle siinä arjen tohinassa. Siis vähemmästäkin menee omat pasmat sekasin, oli se sitten huonoa tai hyvää palautetta. Tiedän itse, mistä tässä yritän kertoa, mutta sitä on kauhean vaikea tuoda sanoiksi, varsinkin niin, että toiset sen ymmärtäisi.

Sen lisäksi, että yrittää tehdä parhaansa ryhmässä, missä tarvitaan aikuista, niin pitäisi löytää se oma itsensä. Mikä on se mun rooli ryhmässä? Missä menee mun vastuu? Saanko lukea VASU-papereita? Miten paljon tietoa voin poimia, kun oon enää 2vkoa ryhmässä? Tuntuu oudolta, kun oon vaan sijaisena loppupeleissä, vaikka yritänki täysillä olla mukana. Monia asioita tällä viikolla oppinu eskareista, mutta sen lisäks pitäs pystyy toimii siinä, tässä, tossa ja tuossa asioissa. BLAAH. Tässä nyt taas miettii, että oisko sittenki pitäny lähtee opiskelee jotain muuta. Mitä muuta? En tiiä, mulla on vaa sellai kuva, että en pärjää missää muussa, kun 0-5v. lasten kanssa. Siis matematiikka, ylihienot koneen käsittelyt, vieraat kielet yms. on vaikeita. Sen lisäks, et pitäis oikeesti vaan jotenki prosessoida lisää, että oppis sanomaan asioita, nii, ettei tarttis pelkää, et joutuu tilanteesee jossa ei sanallisesti pärjää. Muutenkin, kun luonteen puolesta on ujo ja arka, uudet tilanteet pelottaa ja ahdistaa - helposti siis jään sinne tutulle ja turvalliselle alueelle. Esim. yksin lähteminen Helsinkiin vaikka Kansallismuseoon ois askel kohti parempaa itsevarmuutta tai vaikka Lahteen ja kävis kahvilas istuskelee, mutta joka kerta pääsen suunnittelu asteelle ja pakenen sen taakse, miten paljon mukavampi on mennä kaverin kanssa.

Okei, nyt karkaa aihe vähän, mutta joka tapauksessa ens viikosta ei oo tulossa helppo. Eli nyt viikonloppuna perehtyis sitten lisää siihen, millasta on toimia 5-6v. lasten kanssa. Tuon ikäset lapset osaa olla yllättävän kieroja, lieroja, fiksua yms.

Ei unohdeta vielä perjantaita kokonaan. Äiti tuli ylläri käynnille, ei muistaakseni ollu mitää puhetta. Ei sen väliä, ihan ok meni. Käytii kaupas, näin sattumalta kaveripariskuntaakin. Pikasesti näin siskoa, jolla vuorostaan flunssa - itse olin kokonaisen viikon ja pari päivää kipeenä, valittamatta kävin töissä. Kotiin tullessa päätin kävellä portaita ylös, kun toisen kerroksen portaissa tuli vastaan joku naapuri (?) ja olin sitten hienosti vetää nenälleni kolinalla. Kyllä, suusta pääsi muutama sättivä sana. Mulla ei vaan toi motoriikka ja koordinaatio pelaa yhteen.. aina. Onneks ei käyny mitää.

Tämän illan yön huipensi 2,5h puhelu kaverin kanssa, mutta miten tekikin hyvää puhua ja vastavuorosesti kuunnella! <3

Nyt nukkumaan, uusin ajatuksin ja voimin tähän päivään. Katsotaan miten käy.

~ glien

7.9.2013

Perjantai-illan huumaako?

Ajattelin vähän piristää omaa elämääni ja värjätä hiukset itse. Tuskin pystytte kuvittelemaan mua värjäämässä hiuksia, näin kuitenkin kävi. Miksi? Koska rahatilanne ei salli kampaajaa ja pitkän tukan värjäyttäminen maksaa aivan helkutisti ja siihen päälle olis tietty vielä leikkaus.

 Värinä sai toimia L´oréal Parisin Récital Préférence, 4.15 Caracas - syvä mahonginruskea. Näitä ostin kaksi, toisesta väristä jäi puolipurkkia yli, ei onneksi loppunut kesken. :)

 photo vaumlri1.jpg

Onnistuin ja sain värin päähän. Sotkuista huolimatta.. :D

 photo vaumlri2.jpg
Väri pestynä pois, sekä märkänä.

Jäätävintä pesun aikana oli se, että hiuksia lähti solkenaan irti. Siis pelästyin jo, että takaraivoon tulee kalju kohta tai väriaine ei sopinutkaan ja mun hiukset tippuu päästä seuraavien kahden päivän aikana ja mitähän vielä. Noh, ilmeisesti vain kuolleet hiukset vain tippuivat pois. :D

 photo vaumlri3.jpg
 Hiukset kuivattuna, sekä vessan valossa.

 photo vaumlri4.jpg

 photo vaumlri5.jpg

Tykkään! Kyllä tää sopii itselle paljon paremmin.

 photo vanhavaumlri.jpg

Tässä vielä vanha, sekä kulunu väri. Tyvikasvuineen tottakai. :D

Kehtaa tänään lähteä katselee yöelämää, kun on jotain uutta tukassa. Ja tiedänkin jo, miten aion itseni laittaa, jos me nyt edes päästään baariin asti. Ei, en aio juoda mitään muuta kuin vettä. :)

~ glien

Kuin työpäivä ilman palkkaa

Alan pikku hiljaa heinä- ja elokuun aikana kertyneitä päivityksiä tänne laittelemaan. Koskaanhan ei ole liian myöhäistä. :D

Käytiin kaverin kanssa Ikeassa viime kuun alussa. Ostin kaikenlaista kivaa. Ja jos koskaan, niin nyt koti on paikka, jossa oikeasti viihdyn ja se on juuri mun näköinen.
Aiempi kotiesittely löytyy täältä.

 photo koti1.jpg photo koti2.jpg  photo koti3.jpg  photo koti4.jpg

Raikas vaaleasävytteinen, joka on paljon helpompi pitää siistinä, koska tasoja ei ole niin paljon.
Toki kuvasta puuttuu Ikeasta myös ostettu keskikokoinen olohuoneen pöytä ja tv-tason päällä on nykyisin tuo muumi säilytysastia ja kynttilöitä. :)
Niin ja limoviikunakin on kärsineen näköinen - se joutui olemaan pimeässä kellarissa 4-5pvää, mutta on alkanut elpymään. Tosin nämä uudet lehdet tulee viikunan varteen, ei latvaan. :D Toisaalta, se on juuri mun näköinen, kun se kasvaa tuollein. :D

Erään toisen kaverin kanssa kasattiin ja viritettiin kaikki vitriinit ja muut. Siihen menikin sitten tosiaan melkein 10h. Mitä opin? En enää ikinä osta Ikeasta mitään tuollaisia isoja kalusteita. :D

~ glien