Jep, mä olen kesällä tyystin kadottanut itsestäni sen itsekurin, mikä muhun kumpusi silloin keväällä. Miettikää, tiputin huimat 11kg ja nyt niistä on tullut takaisin 6kg.
Tekisi mieli sättiä itseäni niistä, että miten oon päästäny itseni repsahtamaan tällein. Mutta en tunne huonoa omatuntoakaan. Miksi? En tiedä.
Mä olen jo viime viikosta asti kelannut, että "tänään mä ryhdistäydyn ja lopetan herkuttelut" ja kappas, illalla taas pupellat jotain ihan viimeseen asti. Tätä on jatkunu nyt ihan tähän päivään asti.
Itsestä se lähtee, mutta miksi en vaan saan itseäni takaisin ruotuun? Voisin paukauttaa itseäni paistinpannulla - kyllä, tällä kertaa itseäni, en ketään muuta.
Ihan siis nousemista myöten kaikki kusee. Okei, nyt tästä tuli tällänen lähes valitusvirsi omasta moasta - kuulostaa siltä.
Niin ja toisekseen mun rinnat on ihan älyttömän kipeet, pidin rintsikoita tai en, niin sattuu julmetusti. Nää kivut alko viime viikon tiistaina. Eli siihen päivään katsottuna tokaksi viimeisen kahvakuulatreeni oli kotona viikko sitten. Viime viikon keskiviikkona käytiin kaverin kanssa uimassa ja torstaina tein kahvakuulatreenin kotona.
Nyt oon paristi tällä viikolla ajatellut, että "huomenna pääsen tekemään kahvakuulatreenin", mutta joka kerta aamulla herännyt ja noussut - ja samat kivut jatkuu. Siis mietin hormooneja, mutta mulla ei oo ikinä kestäny viikkoa kivut ja vielä on ainakin viikko ennen menkkoja alkua. Mikä noita rintoja vaivaa? Ne tuntuu muutenkin olevan aika pinkeet ja kun painaa/ koskee, niin sattuu. Koska hakeutua lääkäriin, jos ei mee ohi?
Tänään, työhaastattelun jälkeen aion lähteä lenkille. Oli sää sitten millanen tahansa. Jos jollain, niin sillä alotan ja toivon mukaan myös jatkuu innostus lenkkeihin. Uiminen ja kahvakuulatreenikin ois tarkoitus pitää kuvioissa. Huomaan taas, että alaselkä on ihan jumissa, ja viimestään huomenna ois sitten oikeesti tehtävä kuulalla treeni tai päästävä uimaan.
Toi alaselkä on ihan mahdoton, mä en tajua miten se on yks kaks menny tollaseks. Nukunko öisin jotenki kummallisesti, ja päivisin, kun oon kotona makaan sohvalla - varmaan pari seikkaa siihen, miksi se on jumissa. Myös sekin, kun liikunta on oikeesti todella vähäistä.
Jep, nyt lähden petaamaan sängyn, katsomaan paperit valmiiksi työhaastatteluun, voisin vaikka imuroidakkin. Kuulostaa, jopa suunnitelmalta.
~ glien
27.8.2013
25.8.2013
Turinoita
Kyllä, elossa ollaan - vaikka päivityksiä täällä nyt ei kummosemmin olekkaan tapahtunut.
Sen verran kuitenkin, että kävin vähän virkistämässä blogin ulkoasua. Ei se edelleenkään oo sitä mitä haluisin, mutta hiukan parempi, ehkä se sitten joskus muokkaantuu sellaiseksi, kun se omaan makuuni on täydellinen. Tosin se vaatii aika paljon ihmeitä.
Noh, asiasta toiseen. Viimeisin päivitys taitaa olla heinäkuulta, mökkeilyreissun jälkeen.
Tähän mennessä on ainakin 3 asiaa, joista haluaisin päivittää, joista ensimmäisestä aiheesta olen saanut kuvat muokattua pienemmiksi. Enää on vain kuvien lataaminen bucetiin ja sitten tänne. Noh, vielä en ole niin paljoa inspaantunut, sekä moni muukin asia on rempallaan.
Hyviä vai huonoja asioita ensin? Aloitetaan niistä iloisista asioista.
Kissa, josta kerroin yhdessä päivityksessä, onkin tulossa minulle. En malttaisi odottaa. :)
Lemmikin ottaminen on iso päätös ja sitä pitää oikeasti miettiä, miettiä ja miettiä. Itse mietin varmasti vuoden verran. Näin jälkikäteen ajateltuna - miten naurettavaa, kaataa kissan ottaminen sukupuoleen? Ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä. Yhtälailla siihen kiinnyin, oli se sitten tyttö tai poika.
Kuukausi ja 3 päivää, niin tämä pieni kissavauva on mun sylissä ja uudessa/ omassa kodissa. :)
Musta on myös ihanaa, että kaveritkin tai ainakin osa on innostunut ajatuksesta, sekä luotettavia hoitajia tälle kissalle, jos sellainen tilanne tulee eteen. Ja, kun asuvat vielä tässä lähellä, niin se on itselle sellainen rauhottava asia. :)
Ehkä huvittavin asia on ollut se, että jotkut haluu tulla kattomaan vaan kissaa. Sama, kun ihmisiä kiinnostaa tulla katsomaan vauvaa, joka on juuri syntyny.
Joo, olen käynyt katsomassa vastasyntyneitä vauvoja, mutta mennyt katsomaan äitiä ja vauvaa, en vain vauvaa.
Kisu on saanut itselleen mm. vessan, kantokopan, leluja ja pari raapimispuuta.
Toinen iloinen asia on se, että pääsin pitkästä aikaa kotikunnalle työhaastatteluun! Eli askeleen lähempänä ihanne työpaikkaa, enää vain täytyy pitää pääkylmänä ja olla mokaamatta ryhmä- ja yksilöhaastattelussa.
Kolmas asia on se, miten paljon oikeesti osaa arvostaa kavereita ja tajunnu, että niiden avulla sitä on pötkiny tosi pitkälle elämässä. Ne on se voima ja juuri, jotka auttaa jaksamaan, vaikka kaikista ei päivittäin kuulukkaan tai päivittäin näekkään. Mutta silti ne on niin rakkaita. <3
Mennään seuraavaksi niihin huonompiin juttuihin..
Voin kertoa, että oon aika täynnä jo kakslahkeisia miehiä. Olkaa te onnellisia, jotka ootte saaneet itselleni juuri se on oikean puolison!
Pohjanoteeraus oli tossa vajaa 2 viikkoa sitten. Oli ihana, ja piti lähellä yms. ällö söpöä. Ja sit siit ihmisestä ei tahtonu kuulua mitään, joten mulla tietty alko hajoilee pää ja kelasin, et "ei hitto, taasko?". Kyllä, taas.
Tämäkään herra ei ollut valmis vakavaan suhteeseen ja mitä kaikkee "hienoa".
Musta tuntuu, että mun otsaan ja takaraivoon on kirjotettu jotakin sellasta, kun "mies, jos elämäsi on rempallaan, tule tänne".
Kiitos ja näkemiin, se on jännä tämä ihmismieli, kun tunne puoli janoaa läheisyyttä yms. ja järki sanoo, että "nyt riittää, satutat ittees - unohda miehet". Järki on valitettavasti oikeessa ja taidan ja olenkin noudattanut tätä viimeisen tappion jälkeen.
En kaipaa kyseistä ihmistä enää (yhtä toista edelleen..), mutta kaipaan meidän Topia ja paljon <3
Topi rupesi oireilemaan heinäkuun puolessa välissä. Eläinlääkäri paikassa A otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja lopussa vielä virtsanäyte. Tulehdusarvot oli silloin lähes pilvissä, maksa-arvoissa myös jotain tulehdukseen viittaavaa, röntgenkuvissa huomattiin maksassa pientä muutosta, sekä peniksen yläpuolella muutosta. Virtsanäytteestä löytyi jotain ylimääräistä - enää muista mitä. Sekä penis oli turvoksissa ja tulehtunut. Topi sai jonkin tulehduskipulääketsydeemin piikillä, jotain desifioivaa (?) nestettä penikseen ja antibiootti kuurin.
Kuuri ei kuitenkaan tehonnu, vaan seuraava aika saatiikin meidän vakkari paikkaan eläinlääkäri B:n. Siellä he tutkivat röntgenkuvat uudelleen, mutta huomasivat peniksen ihoalueen tulehtuneen ja peniksen erittävän nestettä. Avuksi saatiin puhdistavaa ja desifioivaa shampootaa, antibioottia ja kehotettiin huuhtomaan ihoaluetta 15min kaksi kertaa päivässä.
Iho parani, mutta tämän jälkeen tuli muita huolen aiheita, imusolmukkeet turposivat kuonon alta. Topi sai kuitenkin jälleen antibioottikuurin ja käsittääkseni jonkin sortin tulehduskipulääkettä. Jälleen viikon kuuri, ja tätä toista lääketti käskettiin jatkamaan kuuri loppuun. Lääkkeistä oli pieni apu, mutta Topista huomasi, kuinka se oli väsynyt, ei jaksanut oikein kävellä, makaaminen kyljellä oli vaikeaa ja hengittäminen pinnallisa. Viimeisimmän mökkireissun jälkeen Topin lääkkeet unohtuivat mökille ja kävin niitä pyytämässä äidin puolesta eläinkääri B:stä. Sieltä sitten pyydettiin, että varattaisiin uusi aika kuitenkin jo mahdollisimman nopeasti.
Kuten tässä jo arvata saattaa, käynti oli lähinnä juuri se toiseksi viimeinen. Onko meidän Topilla kipuja?
Tältä reissulta en muista mitään, mitä lääkäri sanoi, sillä olin jo silloin romahtaa itkuun, mutta pidin itseni kassassa siihen asti, kunnes pääsin lähtemään tuttava perheen kotia kohti, hoitamaan heidän koiraansa. Matkalla soitin eräälle kaverille, joka sattui olemaan lähistöllä ja tuli seuraksi. Kiitos <3
Topin kanssa koettiin paljon. Sille oli vihainen, mutta ei pystynyt olemaan kauaa. Sitä rakasti ja rakastaa, lemmikki joka merkitsee paljon. Rakas, jonka kanssa jakoi pitkän 11,5v.
Ei kukaan voi toisen paikkaa viedä, eikä sitä rakkautta voi repiä irti, vaikka ikävä sattuu ja itkukin vaivaa joskus.
Sen verran kuitenkin, että kävin vähän virkistämässä blogin ulkoasua. Ei se edelleenkään oo sitä mitä haluisin, mutta hiukan parempi, ehkä se sitten joskus muokkaantuu sellaiseksi, kun se omaan makuuni on täydellinen. Tosin se vaatii aika paljon ihmeitä.
Noh, asiasta toiseen. Viimeisin päivitys taitaa olla heinäkuulta, mökkeilyreissun jälkeen.
Tähän mennessä on ainakin 3 asiaa, joista haluaisin päivittää, joista ensimmäisestä aiheesta olen saanut kuvat muokattua pienemmiksi. Enää on vain kuvien lataaminen bucetiin ja sitten tänne. Noh, vielä en ole niin paljoa inspaantunut, sekä moni muukin asia on rempallaan.
Hyviä vai huonoja asioita ensin? Aloitetaan niistä iloisista asioista.
Kissa, josta kerroin yhdessä päivityksessä, onkin tulossa minulle. En malttaisi odottaa. :)
Lemmikin ottaminen on iso päätös ja sitä pitää oikeasti miettiä, miettiä ja miettiä. Itse mietin varmasti vuoden verran. Näin jälkikäteen ajateltuna - miten naurettavaa, kaataa kissan ottaminen sukupuoleen? Ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä. Yhtälailla siihen kiinnyin, oli se sitten tyttö tai poika.
Kuukausi ja 3 päivää, niin tämä pieni kissavauva on mun sylissä ja uudessa/ omassa kodissa. :)
Musta on myös ihanaa, että kaveritkin tai ainakin osa on innostunut ajatuksesta, sekä luotettavia hoitajia tälle kissalle, jos sellainen tilanne tulee eteen. Ja, kun asuvat vielä tässä lähellä, niin se on itselle sellainen rauhottava asia. :)
Ehkä huvittavin asia on ollut se, että jotkut haluu tulla kattomaan vaan kissaa. Sama, kun ihmisiä kiinnostaa tulla katsomaan vauvaa, joka on juuri syntyny.
Joo, olen käynyt katsomassa vastasyntyneitä vauvoja, mutta mennyt katsomaan äitiä ja vauvaa, en vain vauvaa.
Kisu on saanut itselleen mm. vessan, kantokopan, leluja ja pari raapimispuuta.
Toinen iloinen asia on se, että pääsin pitkästä aikaa kotikunnalle työhaastatteluun! Eli askeleen lähempänä ihanne työpaikkaa, enää vain täytyy pitää pääkylmänä ja olla mokaamatta ryhmä- ja yksilöhaastattelussa.
Kolmas asia on se, miten paljon oikeesti osaa arvostaa kavereita ja tajunnu, että niiden avulla sitä on pötkiny tosi pitkälle elämässä. Ne on se voima ja juuri, jotka auttaa jaksamaan, vaikka kaikista ei päivittäin kuulukkaan tai päivittäin näekkään. Mutta silti ne on niin rakkaita. <3
Mennään seuraavaksi niihin huonompiin juttuihin..
Voin kertoa, että oon aika täynnä jo kakslahkeisia miehiä. Olkaa te onnellisia, jotka ootte saaneet itselleni juuri se on oikean puolison!
Pohjanoteeraus oli tossa vajaa 2 viikkoa sitten. Oli ihana, ja piti lähellä yms. ällö söpöä. Ja sit siit ihmisestä ei tahtonu kuulua mitään, joten mulla tietty alko hajoilee pää ja kelasin, et "ei hitto, taasko?". Kyllä, taas.
Tämäkään herra ei ollut valmis vakavaan suhteeseen ja mitä kaikkee "hienoa".
Musta tuntuu, että mun otsaan ja takaraivoon on kirjotettu jotakin sellasta, kun "mies, jos elämäsi on rempallaan, tule tänne".
Kiitos ja näkemiin, se on jännä tämä ihmismieli, kun tunne puoli janoaa läheisyyttä yms. ja järki sanoo, että "nyt riittää, satutat ittees - unohda miehet". Järki on valitettavasti oikeessa ja taidan ja olenkin noudattanut tätä viimeisen tappion jälkeen.
En kaipaa kyseistä ihmistä enää (yhtä toista edelleen..), mutta kaipaan meidän Topia ja paljon <3
Topi rupesi oireilemaan heinäkuun puolessa välissä. Eläinlääkäri paikassa A otettiin verikokeet, röntgenkuvat ja lopussa vielä virtsanäyte. Tulehdusarvot oli silloin lähes pilvissä, maksa-arvoissa myös jotain tulehdukseen viittaavaa, röntgenkuvissa huomattiin maksassa pientä muutosta, sekä peniksen yläpuolella muutosta. Virtsanäytteestä löytyi jotain ylimääräistä - enää muista mitä. Sekä penis oli turvoksissa ja tulehtunut. Topi sai jonkin tulehduskipulääketsydeemin piikillä, jotain desifioivaa (?) nestettä penikseen ja antibiootti kuurin.
Kuuri ei kuitenkaan tehonnu, vaan seuraava aika saatiikin meidän vakkari paikkaan eläinlääkäri B:n. Siellä he tutkivat röntgenkuvat uudelleen, mutta huomasivat peniksen ihoalueen tulehtuneen ja peniksen erittävän nestettä. Avuksi saatiin puhdistavaa ja desifioivaa shampootaa, antibioottia ja kehotettiin huuhtomaan ihoaluetta 15min kaksi kertaa päivässä.
Iho parani, mutta tämän jälkeen tuli muita huolen aiheita, imusolmukkeet turposivat kuonon alta. Topi sai kuitenkin jälleen antibioottikuurin ja käsittääkseni jonkin sortin tulehduskipulääkettä. Jälleen viikon kuuri, ja tätä toista lääketti käskettiin jatkamaan kuuri loppuun. Lääkkeistä oli pieni apu, mutta Topista huomasi, kuinka se oli väsynyt, ei jaksanut oikein kävellä, makaaminen kyljellä oli vaikeaa ja hengittäminen pinnallisa. Viimeisimmän mökkireissun jälkeen Topin lääkkeet unohtuivat mökille ja kävin niitä pyytämässä äidin puolesta eläinkääri B:stä. Sieltä sitten pyydettiin, että varattaisiin uusi aika kuitenkin jo mahdollisimman nopeasti.
Kuten tässä jo arvata saattaa, käynti oli lähinnä juuri se toiseksi viimeinen. Onko meidän Topilla kipuja?
Tältä reissulta en muista mitään, mitä lääkäri sanoi, sillä olin jo silloin romahtaa itkuun, mutta pidin itseni kassassa siihen asti, kunnes pääsin lähtemään tuttava perheen kotia kohti, hoitamaan heidän koiraansa. Matkalla soitin eräälle kaverille, joka sattui olemaan lähistöllä ja tuli seuraksi. Kiitos <3
Topin kanssa koettiin paljon. Sille oli vihainen, mutta ei pystynyt olemaan kauaa. Sitä rakasti ja rakastaa, lemmikki joka merkitsee paljon. Rakas, jonka kanssa jakoi pitkän 11,5v.
Ei kukaan voi toisen paikkaa viedä, eikä sitä rakkautta voi repiä irti, vaikka ikävä sattuu ja itkukin vaivaa joskus.

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
- Eino Leino -
Olet rakas <3
~ glien
Ps. Yöunet kutsuu, huomenna töihin - vaikka ei kovaa hinkua olekkaan. Noh, pitää vain etsiä se asenne, että uuteen paikkaan uudella kiinnostuksella - vaikka siitä paikasta onkin kuullut juttuja.
Ps. Yöunet kutsuu, huomenna töihin - vaikka ei kovaa hinkua olekkaan. Noh, pitää vain etsiä se asenne, että uuteen paikkaan uudella kiinnostuksella - vaikka siitä paikasta onkin kuullut juttuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)