Jep, mä olen kesällä tyystin kadottanut itsestäni sen itsekurin, mikä muhun kumpusi silloin keväällä. Miettikää, tiputin huimat 11kg ja nyt niistä on tullut takaisin 6kg.
Tekisi mieli sättiä itseäni niistä, että miten oon päästäny itseni repsahtamaan tällein. Mutta en tunne huonoa omatuntoakaan. Miksi? En tiedä.
Mä olen jo viime viikosta asti kelannut, että "tänään mä ryhdistäydyn ja lopetan herkuttelut" ja kappas, illalla taas pupellat jotain ihan viimeseen asti. Tätä on jatkunu nyt ihan tähän päivään asti.
Itsestä se lähtee, mutta miksi en vaan saan itseäni takaisin ruotuun? Voisin paukauttaa itseäni paistinpannulla - kyllä, tällä kertaa itseäni, en ketään muuta.
Ihan siis nousemista myöten kaikki kusee. Okei, nyt tästä tuli tällänen lähes valitusvirsi omasta moasta - kuulostaa siltä.
Niin ja toisekseen mun rinnat on ihan älyttömän kipeet, pidin rintsikoita tai en, niin sattuu julmetusti. Nää kivut alko viime viikon tiistaina. Eli siihen päivään katsottuna tokaksi viimeisen kahvakuulatreeni oli kotona viikko sitten. Viime viikon keskiviikkona käytiin kaverin kanssa uimassa ja torstaina tein kahvakuulatreenin kotona.
Nyt oon paristi tällä viikolla ajatellut, että "huomenna pääsen tekemään kahvakuulatreenin", mutta joka kerta aamulla herännyt ja noussut - ja samat kivut jatkuu. Siis mietin hormooneja, mutta mulla ei oo ikinä kestäny viikkoa kivut ja vielä on ainakin viikko ennen menkkoja alkua. Mikä noita rintoja vaivaa? Ne tuntuu muutenkin olevan aika pinkeet ja kun painaa/ koskee, niin sattuu. Koska hakeutua lääkäriin, jos ei mee ohi?
Tänään, työhaastattelun jälkeen aion lähteä lenkille. Oli sää sitten millanen tahansa. Jos jollain, niin sillä alotan ja toivon mukaan myös jatkuu innostus lenkkeihin. Uiminen ja kahvakuulatreenikin ois tarkoitus pitää kuvioissa. Huomaan taas, että alaselkä on ihan jumissa, ja viimestään huomenna ois sitten oikeesti tehtävä kuulalla treeni tai päästävä uimaan.
Toi alaselkä on ihan mahdoton, mä en tajua miten se on yks kaks menny tollaseks. Nukunko öisin jotenki kummallisesti, ja päivisin, kun oon kotona makaan sohvalla - varmaan pari seikkaa siihen, miksi se on jumissa. Myös sekin, kun liikunta on oikeesti todella vähäistä.
Jep, nyt lähden petaamaan sängyn, katsomaan paperit valmiiksi työhaastatteluun, voisin vaikka imuroidakkin. Kuulostaa, jopa suunnitelmalta.
~ glien
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti