Tämä osio koskeekin Tampereen reissua, josta tosin on jo - hmm - 8 päivää. Ohhoh! Äkkiä se aika vaan menee.
Lähdin siis perjantaina 5.7 klo: 8.18 matkaan. Välissä oli vaihto intercityyn, jossa oli hiukan mukavampi matkustaa. Yksin en ensimmäistä 30min pätkää matkustanut, vaan junaan sattui astumaan kaverin kaveri. Eli ollaan moikkailtu ja vaihdeltu kuulumisia erään kaupan kassalla. Kivahan se oli, kun sai siihen aikaan aamusta jotain virikkeellistä tekemistä - olisin varmaan muuten nukahtanu junaan ja löytäny itseni Hesasta. :D

Junamatka tekemiseksi otin mukaan gryptoja ja ristikoita, sekä sudokulehden.


Riihimäki - Tampere väli oli yksitoikkoista maalaismaisemaa. Toisaalta ihanan rauhoittavaa ja virkistävää - toisin kun kaupungin keskustassa asuminen - kerrostaloja silmien kantamattomiin saakka.

Välillä pysähdyttiin ottamaan matkustajia kyytiin ja päästämään matkustajia pois.

Ja samat tutuksi tulleet maisemat jatkui ja jatkui.

Toki gryptotkin piti vaihtaa välillä ristikoihin, ettei aivot turpoa yhden ja saman asian tekemiseen. Vaikka lähes samaa hommaahan nuo on. :D

Taidettiin pysähtyä tässä Toijalassa..

Ja päätin kaivaa evään esiin. Jam! Mutta kuudelta aamulla heränneenä ei pelkkä omena vatsan pohjaa lämmittänyt 10:nen aikaa aamulla.

Vihdoista viimein saavutaan Tampereelle.

Kaverin ilmoittaessa, että nukkui pommiin - huokasin tavallaan helpotuksesta. Pääsin syömään kanawrapit ja juomaan ananasmehua asemalla olevaan kahvioon. Nimeä tietenkää enään muista. :D
Vihdoista viimein kaveri saapui parkkipaikalle noutamaan mua kyytiin. Tais kaveri just ja just keritä nousta autosta, kun kapsahti kaulaan - ei siinä oikee kerinny pahemmin reagoimaan, pitämään ittensä vaan pystyssä. :D <3
Seuraava suunta olikin käydä hakemassa kaverin kaveri ja kaverin tädin koira kyytiin. Lähdettiin astuttamaan tätä koiraa Forssaan.
Matka Forssaan ja takaisin Tampereelle oli jo itsestään kovin hupaisa. :D Mutta taidan jättää nyt tämän tarkemman selostuksen omille verkkokalvoilleni ja naureskella niitä itsekseni. :)

Perjantaille luvattiin myös sateiden lisäksi ukkosta. Noh eiköhän Tampereella jälleen hiukan tulvinut. Tämmöiselle hölmölle ihmiselle - kuten minä -, oli tämäkin kovin jännittävä kokemus. :D
Lauantai 6.7.
En tiedä mistä oon itelleni kehittäny sen, etten oikein osaa nukkua vieraissa paikoissa, tai jos nukun, niin heräilen alvariinsa - tyyny ei oo hyvin, on liian kuuma, peitto on huonosti yms. seikkoja, jotka ei kotona häiritse unta.
Kello oli soimassa itsellä 8.15. Halusin suihkuun virkistäytymään, syödä aamupalan ja laittaa itseni rauhassa. En todellakaan ole aamu ihmisiä, joten mua ei kannata edes yrittää hoputtaa liikkeelle heti herättyä.
Liikkeelle taidettiin lähteä 10 jälkeen. Pakattiin autoon kaverin koira ja itsemme. Jälleen suuntana oli Forssa, tällä kertaa noutajien koiranäyttely.
Paikan päällä aamutokkurassa sitten nousin autosta ja luulin olevani tarpeeksi kaukana ovesta (selkä oveen päin), kun aloin sulkea ovea, osuikin oven alakulma oikeaan pohkeeseen. Eipä tuossa siinä vaiheessa mitää, kirosin itseni omassa päässäni maan rakoon - kun hetken päästä huomasin siitä hiukan vuotavan verta. :D
Taivaankin perusteella voi huomata, ettei ilma ollu mitenkää lämmin. Suorastaan aika kolea, siinä sitta kaverin kanssa kalistiin pihalla kilpaa.
Kaverin koira saikin hyvät arvostelut ja sijoittui nartuissa sijalle 3. :)
Koirat on ihania, ja oon tykänny ennenkin käydä koiranäyttelyissä, mutta kyllä se raja tulee jokasen kerran jälkeen vastaan. Joten yritin hienovaraisesti vihjaista, et kaupat menee kii, et josko sitä voitaisiin mennä.
Palattiin Tampereelle samaa reittiä, kuin sinne ajeltiinkin. Maisema oli avaraa ja samaa maalaismaisemaa. Voihan sen Tampereen oloajankin viettää näissä maisemissa. ;)
Ei sentään. Suuntana oli Ideaparkki ja kenkäkaupat.
Ensin taidettiin piipahtaa Kookenkään tai muuhun vastaavaan, mutta sieltä en pongannut omaa silmääni miellyttäviä kenkiä.
Siitä siirryttiin Mekkaan, ja hops, kun silmääni osui paaaljon ihania kenkiä! Omakseni löysin seuraavat ihanuudet:

Yhdet glariaattorikengät omistan, valkoisena tosin, mutta niissä jää varpaiden jälkeenkin niin paljon tyhjää tilaa, ettei niille ole oikein käyttöä ollut.
Mutta nyt, nyt mulla on jalkaan istuvat ja täydellisen mukavat glariaattorit! <3
Ensin meinasin ottaa valkoisena, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Sillä..

Liikkeen toisella puolelta löysin tämmöiset ihanuudet. Nää on niin ihanat pehmoiset ja kevyet kengät jalassa, ai että! Kuin sukat laittaisi jalkaan. :)

Tietty sitten satuin vilkaisemaan valkoisten kenkien yläpuolella olevalle hyllylle, ja kappas. Mustanakin! Oli aivan pakko saada molempina väreinä. Niin ihanat, ku ovat.
Alennusten jälkeen kengille hintaa tuli pyöristettynä 86€. Eli omaan budjettiin ei lainkaan huono, varauduin siihen, että kenkiin saattaisi hujahtaa reippaasti yli 100€.
Ens kesänä tuskin tarvitsee budjetoida kenkiin, kun nyt on näitä kesäkenkiä on. :)
Niin paljon hehkutin kenkiä, että kaveri otti myös mustana balleriinat. Valitteli, että toinen kenkä painaa, toivon mukaan ovat käytössä venyneet. :) Itselläni ei oo näiden kanssa mitää ongelmia ollut, kun balleriinat muutenki ovat pehmeän kankaiset. :)
Ilta jatkui saunan merkeissä, jonka jälkeen vieressä neuvoin tonnikalakastikkeen teon. Ja siitähän tuli oikein hyvää, rinnalle tehtiin fetasalaattia. Jam!
Eikä tietenkään pelkkä sauna ja ruuanlaitto riittäny, vaan mehän laitettiin itsemme hurmaavan näköisiksi ja valmistauduttiin siiderin kera baari-iltaan.

Kaverille kiitos kuvista! Oo tainnu pitkää aikaa saada ittestäni näin laadukkaita kuvia. :) On nuo järkkärikamerat vaan toisen laatusia, kun oman kännykän kamera. :D

Tässä vielä illan meikki ja hiukset. Ilman salamaa ja salaman kera. :)

Jalkaan tietty laitoin nämä mustat ihanuudet. Kyllä kenkien pitää olla sellaset, että ne miellyttää omaa silmää ja mieltä, näitä mää rakastan.

Sekä muutama kuva Tampereen hämärästyvästä illasta.
Baari-ilta oli todella hauska, enkä voinu kuvitellakkaa, että jotain niin hauskaa tapahtuisi kuin "letkajenkkaa" baarissa. :D Ei, ei täällä päin voi kuvitellakkaan, että mitään tollasta tapahtuisi. Valkotakkiset soitettaisiin saman tien paikalle. Kyllä sen eron huomaa, Tampereella ihmiset on rennon letkeitä, ku täällä taas kaikki on itteensä nii täynnä, ettei osata aatella, ku itteensä.
Lauantai-ilta ei päättyny aamuyöllä siihen, että palauduttiin kaverin luokse, vaan siinä käytiin sitten läpi eräänlaisiakin keskusteluja - toimien tietty kuuntelevana korvana toiselle. Mutta kyllä, meinasin siinä ihan itsekkin itkua vääntää. Sitä vaan on nii onnellinen, ku toisella on asiat mallillaan. :)
Sunnuntai 7.3
Tää neiti ei osannu nukkuu aamulla 9 jälkee, ja koiratki rupes painii olkkaris, joten siinä sitte tuli sanottuu heipat viimesillekkin unen rippeille.
Kävin suihkussa, söin aamupalan ja käytin koirat ulkona. Kun tulin toisen koiran kanssa ulkoa, kaveri pyys istuu vieree ja rupesin kelaa, että "ei hitto, mitä ny on tapahtunu" ja olin valmis kaivamaan paistinpannun esiin ja pitämässä puhuttelun, mutta sit toinen kapsahti kaulaa ja kiitteli, että oon auttanu koirien kanssa. Meinasin tässäkin kohtaa purskahtaa itkuun, mutta ilomielin autoin ja autan. Sitä varten meitä ystäviä on. :) <3
Kun todettiin, ettei kummallakaan ainakaan pahemman luokan krapulaa ole, päätettiin lähteä käymään Tampereen keskustassa.

Ensimmäisenä suuntana oli Laukantori, tarkoituksena oli ostaa mustikoita. Muista enää mitä kyseiset mustikat oli, mutta ne oli jääny tulvien alle, joten päädyttiinkin makeisiin mansikoihin. Nam nam.

Istuttiin alas nauttimaan säästä ja mansikoista. Tällä kertaa testiajoon pääsivät valkoiset ihanuudet. :)
Kuvaa ottaessa iski aivan jäätävä korkeanpaikan kammo. Tuntu siltä, ku olis meinannu tippua tuosta laidalta, mutta ehei, en tippunu. Se oli vaan aivan hirvee tunne. :D
Käytiin kiertämässä keskustan vaateliikkeitä, mutta eihän sieltä itselleni mitään löytynyt. Kaveri löysi itselleen, jos jonkinmoisia ostoksia. :)
Niin ihana oli nähdä tätä kaveria, jonka kanssa vietin pe-su välisen ajan. Vaikka sunnuntaina olikin aika siirtyä toisen kaverin luo 8km päähän.
Autossa meinasin purskahtaa itkuun. Ääneen taisinki tuumailla, että tuntuu tosi haikeelta, mut samaa aikaa oon kuitenki ilonen/ jännittyny tms. Salaa samaa aikaa päässä pohdin, et "mikä hitto mua vaivaa?". :D
Maanantai 8.7 - torstai 11.7.

Maanantaina kaverin esikoinen toi meille kukkia. Niin sulosta. Vaikka nuo tuommoisia pieniä ovatki, ni kyllä ne toi (ja tuo) iloa silmälle. :)

Sekä huomasin autuaaksi iloksi, kuinka lauantaisesta kolarista oven kanssa muodostui noinkin ihana mustelma ja jälki. Kipeä se ei ollut. :D
Juhlittiin me maanantaina herkkujen äärellä kaverin synttäreitä, sekä toimitin sekä kummipojalle, että kaverille pienet lahjat. Toivottavasti niistä on jotain iloa. :)
Yleisesti ottaen aika meni tosi hurjaa vauhtia. Ihan käsittämätöntä. Käytiin kaupassa, puistossa, juteltii/ juoruttii, pohdittii ties millasia asioita läpi.
Sekä käyty kummallisia tunne myrskyjä läpi, taisin tämänkin kaverin luona kertaalleen pillahtaa itkuun. :D
Tiistaina kävi kaverin kaveri kylässä ja keskiviikkona otettiin ja lähdettiin käymään Ikeassa.

Ikeasta ostin itselleni kenkätelineen, sillä jostain kumman syystä kaappitila tässä asunnossa hupenee käsiin. Nyt on kuitenkin tilaa kengille ja laukuille tässäkin kaapissa. :)
(Rupesin juuri haaveilemaan uudesta tv-tasosta ja jonkinlaisesta säilytysjärjestelmästä :D)
Taisi olla keskiviikko alkuilta, kun valittelin kummaa oloa alavatsassa. Ja kun kävin vaihtamassa yökkärin päälle rinnat vähän aristi.
Ja tadaa, ke-to yönähän se sitten kävi niin, että menkat alkoi. Viikon etuajassa. Tietty tästäkin oli oma ilonsa, onneksi oli torstai ja kotiin paluupäivä.
Kaverikin päätti repästä ja lähteä lastensa kanssa moikkaamaan äitiä, joten tämä neiti pääsikin auto kyydillä kotiin. Luksusta, ei tarvinnu junia miettiä. :)
Tältäkin ajalta on paljon kuvia, mutta omista periaatteistani en halua julkaista lapsista kuvia, joissa he ovat tunnistettavissa. :)
Viikko kulu niin nopeesti Tampereella, mutta se oli sitäkin arvokkaampi reissu. Ei sitä voi kylliksi kiittää, ihanan rentouttavaa ja arjen huolet kyllä unohtu tyystin! :)
~ glien
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti